Tiistai 23. elokuuta
Saavuimme kukin omia teitämme opistoon. Meitä oli tullut neljästä eri maasta: Suomesta, Yhdysvalloista, Angolasta ja Syyriasta. Monet ovat tulleet Oulun seudulta tai Koillismaalta, mutta osa myös Etelä-Suomesta. Alkuhartaudessa istuimme vielä aika jännittyneinä mietteissämme. Meidän kaikkien yhteinen rukouksemme oli, että Jumala siunaisi opistovuotemme.

Kun vanhempamme olivat lähteneet kotimatkalle, rohkaistuimme tutustumaan toisiimme. Kysymykset ”Kuka sinä olet?” ja ”Mistä olet kotoisin?” täyttivät opiston aulan.

Päivän mittaan tulimme vakuuttuneiksi siitä, että yhteisiin sääntöihin sitoutumalla meillä kaikilla on mukava ja turvallinen opistovuosi. Pienessä kirjoitelmassa ”Opistovuoden alkaessa” kerroimme toiveistamme ja tavoitteistamme. Jokainen sai kirjoittaa vapaasti omalla tyylillään ja äidinkielellään.

Tutustumisillassa vaikutti siltä, että opistoon oli tullut 110 opiskelijan sijaan joukko eri tavoin äänteleviä eläimiä. Lopulta äänet kuitenkin hiljenivät, kun possut, kanat, lampaat ja muut eläimet löysivät oman ryhmänsä. Ryhmissä rakensimme pahvista ja matonkuteista mitä taidokkaimpia esineitä, ja tiskiryhmienkin muodostaminen tapahtui kuin huomaamatta tutustumisen lomassa.

Keskiviikko 24. elokuuta
Toisen opistopäivän alkaessa kuulimme muun muassa, kuinka meidän kannattaa arvostaa sitä, että saamme joka aamu kokoontua aamuhartauteen. Tällaista mahdollisuutta meillä ei ole enää muissa kouluissa.

Aamuhartauden jälkeen oli ohjelmassa opistosuunnistus. Yhdellä rastilla meistä otettiin valokuvat, jotka laitettiin käytävän seinälle. Tarkoituksena oli, että oppisimme toistemme nimet ja osaisimme yhdistää nimet oikeisiin kasvoihin. Tutustuimme opiston tiloihin ja saimme kuulla monista käytännön asioista, kuten siitä, kuinka saamme pestyksi pyykkimme.

Rehtori-Eero piti hyvin käytännönläheisen luennon unesta. Luento oli tärkeä näin opistovuoden alkaessa. Riittävä nukkuminen on yksi keskeinen asia opistossa jaksaaksemme.

Suuri urheilujuhla, opisto-olumppialaiset, alkoi olumppiakomitean puheenjohtajan tervehdyksellä. Kilpailuissa tärkeintä ei ollut voitto vaan yhteishengen luominen oman solun jäsenten kesken. Järjestäjät korostivat, että sääntöjäkään ei kannata ottaa liian vakavasti, koska ne saattavat kesken kaiken muuttuakin. Olumppialaisissa kilpailtiin muun muassa saappaanheitossa, tikanheitossa, takaperin hypyssä ja autontyönnössä.

Iltapäivän sisäoppilaitospaneelissa keskustelijoina oli henkilökunnan jäseniä ja opiskelija, joilla oli omaa kokemusta opiston käynnistä. Kuulimme esimerkiksi siitä, kuinka tärkeää on ottaa soluelämässä huomioon, että olemme erilaisia persoonia.

Opistoradiosta lähetettiin Ranuan rauhanyhdistyksellä äänitetyt sunnuntai-illan seurat. Viestintälinjan opiskelijat saivat heti opistovuoden alussa tuntumaa radiotyöhön juontajan ja äänitarkkailijan tehtävissä.

Opiston rannassa järjestettiin illalla solujen välinen ongintakilpailu, jossa saalista nousi ilahduttavasti ja voittajasolun kokonaiskalamäärä taisi olla jopa 680g.

Englantiakin puhuttiin toisena opistopäivänä jo huomattavasti enemmän kuin ensimmäisenä.

Torstai 25. elokuuta
Kolmas opistopäivä alkoi jälleen hyvin aurinkoisessa säässä. Opettajat keskustelivat kahden kesken jokaisen oman linjansa opiskelijan kanssa, ja samalla me muut pelasimme pihalla mölkkyä tai petanqueta, heitimme tikkaa tai pelasimme lentopalloa. Vauhdikasta menoa nähtiin myös opiskelijoiden ja henkilökunnan välisessä lentopallopelissä, johon henkilökunta oli sonnustautunut yhtenäisin HK pro -tunnuksin.

Päivällisen jälkeen meillä oli opistovuotemme ensimmäinen vierailuilta. Solujen ovikellot soivat ahkerasti, jos ovi ei sattunut jo olemaan auki vierailijoita tervetulleeksi toivottamassa.

Iltahartaudessa kuulimme vertauksen peltoon kätketystä aarteesta. Vaiherikkaan päivän jälkeen oli rauhoittavaa hiljentyä Jumalan sanan kuuloon.

Perjantai 26. elokuuta
Perjantai-aamuna, viikonlopun alkaessa, saimme opiston siivoojalta selkeät ja kuvalliset siivousohjeet. Hyvän ohjeistuksen johdosta asuntojen siivousjälki oli puhdasta.

Lounaan jälkeen tutustuimme opiston frisbeegolf-rataan. Tavoitteena oli, että saisimme kiekkomme mahdollisimman pienellä heittomäärällä koriin.

Iltapäivällä keskustelimme hyvästä yhteishengestä. Tärkeäksi ajatukseksi nousi se, ettei opistolaisten keskuuteen syntyisi liian tiiviitä porukoita vaan olisimme mahdollisimman paljon yhdessä. Opiskelijoiden ja henkilökunnan toivoimme kulkevan ”samassa veneessä” tai löytävän ”yhteisen sävelen”. Eräs opiskelija käytti myös ilmausta, että opistovuoden aikana ”hitsautuisimme yhteen”.

Päivän päätteksi opiston kodassa järjestettiin tyttöjen ilta, johon osallistui myös muutamia naisopettajia. Keskustelimme muun muassa koti-ikävän kohtaamisesta. Tunnelma oli lämmin. Meidän on turvallista olla opistossa, jossa saamme puhua ajatuksistamme opistoystäviemme ja tarvittaessa myös henkilökunnan jäsenten kanssa.

Lauantai 27. elokuuta
Tänään kokoonnuimme linjoittain laatimaan lukujärjestyksemme. Meidän viestintälinjalaisten opiskelu sisältää esimerkiksi suullista ja kirjallista viestintää, englantia, kuvaviestintää, uskontoa ja kirjallisuutta. Lukujärjestystä laatiessaan innokkaimmat huomasivat, että taidekerhon, käsitöiden, kuoron ja muiden valinnaisaineiden ottaminen tekee opiskelupäivistä aika pitkiä. Opiskelu uskovaisten ystävien kanssa on kuitenkin niin ainutlaatuista, että pitkiäkin päiviä jaksaa.

Illalla oli mukava, kun opistolla järjestettyihin seuroihin tuli myös paikallisia nuoria.

Sunnuntai 28. elokuuta
Sunnuntain aamupalalla oli tarjolla herkullista riisipuuroa ja söimmekin mahamme täyteen. Ohjelmassa oli vierailu eläinpuistoon. Opistolaisten suosiossa näyttivät olevan erityisesti jääkarhut, joiden sukeltelua oli hauska seurata.

Illalla menimme seuroihin Ranuan rauhanyhdistykselle. Meidät opistolaiset toivotettiin tervetulleeksi paikkakunnalle, ja meille myös tarjottiin kahvit ensimmäisen seurakäynnin kunniaksi.

Maanantai 29. elokuuta
Maanantaiaamuna alkoivat varsinaiset oppitunnit, ja se varmasti auttoi viimeisiäkin uskomaan, että opisto todella on koulu.

Illalla opistolla oli vilkasta, kun ranualaiset tulivat pelivuoroihinsa liikuntasaliin. Myös opistolaisia pääsi mukaan ainakin tyttöjen sählyyn. Muutenkin toiminta oli liikunnallisesti aktiivista. Opiston lähellä olevilla lenkkipoluilla riitti lenkkeilijöitä.

Tiistai 30. elokuuta
Opiskelimme normaalisti. Illalla vietimme mukavan tuokion metsässä laavulla. Lauloimme kansanlauluja ja paistoimme nuotiolla makkaraa. Tunsimme jo voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Keskiviikko 31. elokuuta
Tänään opistolla oli aistittavissa pientä jännitystä, kun musiikinopettajamme Arto halusi kuulla kaikkien kuoroon pyrkivien laulua. Oma ääniala tuli siinä samalla selvitetyksi. Useimmat vaikuttivat helpottuneilta laulusuorituksensa jälkeen. Odotamme innolla, että pääsemme laulamaan yhdessä kuoromme kanssa.

Torstai 1. syyskuuta

What are My Values? Kysymykseen luulee tietävänsä vastauksen, mutta arvoista kirjoittaminen onkin yllättävän vaikeaa. Me viestintälinjan suomalaiset ja ulkomaalaiset opiskelijat pohdimme tänään omia syvimpiä arvojamme. Muutamia kirjoituksia on tarkoitus julkaista lähiaikoina Päivämiehessä.

Perjantai 2. syyskuuta

Kaksi ensimmäistä opistoviikkoa on takana. Aamun oppituntien jälkeen siivosimme asunnot viikonloppukurssilaisia varten. Lähtöhartauden päätyttyä pihalla odotti jo linja-auto etelän suuntaan matkustavia. Hyvin alkaneesta opistovuodesta on kiitollinen mieli, mutta on silti ihana myös lähteä kotiin!